maanantai 20. elokuuta 2012

Juniori lähti viimeiselle matkalle.

Suru-uutisia.  Colliepoika, vanhaHerra Juniori on poissa. Pääsi takaisin laumaansa, niinkuin vävymme lohduttavasti sanoi. Ei vaivaa lonkat, ei jalat eikä muutkaan vaivat.

Siellä jossain Juniori nyt leikkii pallolla Hupin, Romen, Saken ja Hempan kanssa.

Tämän muistokirjoituksen kopsasin Hannan sivulta ja se tuokoon nyt lohdutusta meille kaikille!!


Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

MUN ON NIIN IKÄVÄ JUNIORIA <3




18 kommenttia:

  1. On vaikea luopua uskollisesta ystävästä, sen tiedän. Pitkään vilahteli keittiön ruokakupin liepeillä tuttu hahmo, vaikka Kalle oli jo siellä laumassaan... En voi muuten lohduttaa Leila, kuin että aika parantaa... Juniorilla on kaikki OK.

    VastaaPoista
  2. Kauniita muistoja jäi Juniorista ja ne lohduttavat ikävöiviä sydämiä. Rakkaasta ystävästä on kovin vaikeaa luopua. Toivottavasti kuitenkin jaksat nauttia lomapäivistäsi, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Jaksamisia sinulle, mukavien muistojen parissa.
    Se on se koiran omistamisen pahin paikka, se viimeiselle matkalle hyvästeleminen.

    VastaaPoista
  4. Niin paljon tassunjälkiä lemmikit jättävät sydämiin,että niiden voimalla suurin ikävä vähitellen vaihtuu ihanien yhteisten vuosien muistelemiseen.
    Itku tuli tuota runoa lukiessa,niin totta joka sana ja rivi.
    Jaksamista <3

    VastaaPoista
  5. Voi, miten surullista, mutta muistot ovat kauniita.

    VastaaPoista
  6. Se on aina vaikeaa tehdä se viimeinen päätös ja laittaa rakas lenkkikaveri viimeiseen uneen. En voi muuta sanoa kuin , että aika auttaa surussa.
    Meillä kaksi viimeistä kaveria olivat Puppe 13v ja Fani 11v, heidän poismenosta on nyt 4 ja 2 vuotta.
    Vieläkin muistot valtaavat mielen, kun tuttuja lenkkipolkuja kuljetaan. Nykyään jo muistellaan heidän tempauksiaan nauraen.
    Jaksamista teille.

    VastaaPoista
  7. Oi, miten surullista. Itkettää, vaikka en Junioria edes tuntenut. Tulee vain mieleen oman lemmikin viimeiselle matkalle saatteleminen. Ajattelen sinua myötätunnolla.

    VastaaPoista
  8. Voi että te kaikki ootte niin ihania....ja taas itketään.....

    VastaaPoista
  9. Jaksamista teille, tuo on aina paha paikka, kun joutuu hyvästelemään karvatassun. Mutta aika parantaa pikku hiljaa...

    VastaaPoista
  10. Voi Leila! Tiedän, tiedän! Sattuu vielä kauan aikaa! Voimia ja haleja sinne!

    VastaaPoista
  11. Hei!

    Jaksamista! Se on aina niin surullista kun joutuu luopumaan koirasta/koirista. Jää vain kauniit muistot.

    VastaaPoista
  12. Voi, tuo niin tuttu tunne, silmäni kyyneltyivät kun luin tuota runoa. Vuosi sitten rakas Vilma-kissamme lähti myös laumansa pariin. Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  13. Itku silmässä täälläkin ja mieleen nousevat omat muistot edesmenneistä lemmikeistä ja luopumisen tuskasta:( Mutta aika parantaa haavat ja jäähän ihanat muistot jäljelle.
    Jaksamista surussa.

    VastaaPoista
  14. Niin kaunis ja lohduttava muistokirjoitus. "Jokainen hetki on yksi kaunis muisto"... Ajattelen Sinua!

    VastaaPoista
  15. On niin murheellista luopua rakkaasta lemmikistä. Jaksamista!

    VastaaPoista

Leilamumma kiittää ja niiaa kommentistas!